lauantai 31. elokuuta 2013

Hengissä ollaan!

Nonni täällä sitä nyt ollaan turvallisesti perillä ja yön yli nukuttuna. Linda tuli Brysseliin, laukut ei. Homma hoidossa ja laukut tuli tänään kotiin. Onneks perhe on oikein ihana ja ystävällinen ja lainas kaikkee mitä aamulla tarvitsin. 

Eilen kotiin tultua lähdettiin heti perheen äidin äidin 70-v illalliselle ja voi vitsi näitä ranskalaisia. Kaikki oli niin mukavia ja iloisia ja ihania ja nam ruoka oli hyvää! Ensin oli patonkisiivuja, joitten päällä oli kaikkia erilaisia herkkuja kuten kylmäsavulohta, jotain kinkkua ja jotain rapumajoneesijuttua. Seuraavaksi oli sitten le pain surprise eli yllärileipä ja olihan tuommonen mulle melkoinen ylläri! En ottanu kännykkää tai kameraa mukaan, joten netin kuva saa riittää. Välissä oli jotain ehkä sipulia, majoneesia ja jotain en tiiä mutta hyvää oli kuitenkin ja toisessa oli sitten kinkkua. 


Jälkkäriks oli ehkä maailman söpöimpiä pikkukakkuja eli mini gateaux, jotka näytti kyllä eilen paremmilta kun noi, mutta jos nyt vähän ajatuksesta saa kiinni.


Mulla on joku tauti tulossa kun pari päivää sitten jo kurkku tuli kipeeks ja pahenee vaan mutta onneks tärkeimmät lääkkeet tuli käsimatkatavaroissa joten ei hätää. Äskeisellä kauppareissulla suoritin ekan ranskankielisen kaupassa asioinnin! Ostin apteekista Strepsilsejä kurkkukipuun jeah. Tässä vähän kuvia kauppareissulta :)
La Chapelle d'Armentières, jossa asun on vähän niinkun meijän Palokka ja Armentiéres astetta isompi.


Autosta ei oo helppo ottaa hyviä kuvia mut ah näitä katuja!

Vähän erilainen kalatiski kun suomessa...


Hepatkin on saanu oman altaansa
Tää on kuulemma herkkua. Simpukoita pari kappaletta...

0,80€ A4 vihkosta jossa on melkein sata sivua?


Kansio-osasto. Täällä paperitarvikkeet on vähän eri mittakaavassa kun Suomessa :D

Täällä sitä nyt ollaan Ranskassa ranskalaisten kanssa täysin hengissä ja pääosan ajasta ihan kärryillä jutuista! Perheen nuorin tyttö halus kokeilla mun kärkkäreitä ja on niistä ihan haltioissaan, koko ajan pitää niitä jalassa. Tänään mennään perheen tuttujen kanssa ravintolaan syömään belgialaista (luulisin) herkkua simpukoita ja ranskiksia eli les moules frites. Ihanan sosiaalista elämää! Terveisiä täältä ja hyvää viikonloppua ;)





perjantai 30. elokuuta 2013

Vers la vie nouvelle

Tästä alkaa mun vaihtariblogi, jota pidän päiväkirjana itselleni ja kuulumisten välittäjänä kaikille, joita kiinnostaa. Olen siis Jyväskyläläinen lukiolaistyttö, joka tykkää tanssia ja olla iloinen. Huomenna (tai no nythän on jo perjantai) lähden Comeniuksen IPM-ohjelman kautta kolmeksi kuukaudeksi Ranskaan Lillen lähellä olevaan pikkukaupunkiin nimeltä Armentières. Asun isäntäperheessä, joka on ystävällisesti luvannut ottaa mut kotiinsa, ja tulen käymään siellä myös koulua. Blogiin aion ainakin tämänhetkisen suunnitelman mukaan kirjoittaa suomeksi ja välillä, joskus, harvoin tai vähän useammin tiivistelmän ranskaksi. Onhan se kiva nähdä, miten kielitaito kehittyy!

Voilà mon blog d'exchange qui je vais écrire comme un journal pour moi et pour raconter de mes aventures en France pour ceux qui sont interessés. Alors je suis une lycéenne Finlandaise qui aime la dance et qui aime d'être content. Demain (c'est vendredi encore) je vais aller en France près de Lille à Armentières. J'habiterai dans une famille d'accueil qui m'a gentilement promis de me recevoir dans leur maison. Je vais aussi aller à l'école Francais. J'ècrirai sur ce blog en Finnois et parfois ou plus ou moins souvent en Francais. Ce serait chouette de pouvoir voir mon dévéloppement avec la Francaise.

 

Lähtöpäivä on huomenna, mutta en kyllä oikeesti tajua, että olisin johonkin edes lähdössä. Tänään piti sanoa heipat kavereille, ei sitten yhtään kivaa... Kolme kuukautta menee kuitenkin super nopeesti, tai no Ranskassa ajattelen sitten että voihan juku ei vielä pois täältä. Nyt pitää äidinkin pärjätä ainoana naisena talossa, kun en oo paimentamassa poikia. Onneksi meillä on kuitenkin Portugalilainen Luis, joka asustelee mun huoneessa vara-Lindana! Odotan jo innolla näkeväni isäntäperheeni ja niitten, kolmen kuukauden ajan myös mun, kodin sekä tietysti kaupungin, koulun, ranskalaisen ruokakulttuurin ja no oikeastaan ihan kaiken Ranskaan liittyvän. 

Je vais partir demain mais je ne sens pas comme aller à l'ètranger. J'ai dû dire les au-revoirs pour mes amis et ce n'était pas chouette de tout... Mais c'est seulement trois mois! Je suis très contente de rencontrer ma famille d'accueil et leur maison et bien sûr la ville, l'école, la cuisine Francaise et bon, tout ce qu'il y a en France!
 
 

Asiat alkaa järjestyä ja nyt oon varmana itsestäni lähdössä kohti uutta ja ihmeellistä seikkailua. Palaamisiin!

Tout est présque prêt et la plus important: je suis prête de partir vers la nouvelle et fabouleuse aventure. À bientôt!

Linda